Ikiroudan huomioonottaminen loppusijoituksessa

Professori Matti Saarniston mukaan Posivan esittämät arviot tulevista ikiroutakausista ovat ristiriidassa havaintojen ja muualla tehtyjen arvioiden kanssa.

Saarnisto viittaa Posivan vuonna 2007 julkaisemaan raporttiin loppusijoitustilan todennäköisestä käyttäytymisestä tulevaisuudessa (Expected Evolution of a Spent Fuel Repository at Olkiluoto, Posiva-raportti 2006-05), jossa mallilaskelmiin perustuen esitetään tulevaisuuden ikiroudan tunkeutumissyvyydeksi Olkiluodossa noin 170 metriä.  Tämä on Saarniston mukaan ristiriidassa mm. Kanadassa tehtyjen havaintojen ja muualla tehtyjen mallinnustulosten kanssa.

Posivan raportissaan esittämien arvioiden pohjana ovat olleet sekä viime jääkaudesta tehdyt päätelmät että hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC) esittämät arviot tulevasta ilmastonkehityksestä ja Euroopan komission rahoittaman kansainvälisen BIOCLIM-projektin niiden pohjalta kehittämät skenaariot. Arvioihin sisältyy luonnollisesti huomattavia epävarmuuksia, eikä raportissa ole sinänsä otettu kantaa esitettyjen skenaarioiden todennäköisyyteen. Tarkastellut skenaariot oli valittu edustamaan nykyisiä asiantuntijanäkemyksiä mahdollisista kehityskuluista kieltämättä muita vaihtoehtoisia skenaarioita.  Professori Saarnisto on julkisesti ilmoittanut pitävänsä IPCC:n arvioita ilmastonmuutoksista ja niiden syistä yleisestikin väärinä, eikä olekaan ihme, että hän ei hyväksy IPCC:n arvioiden pohjalta laadittuja skenaarioita.

 

Raportissa esitetyt arviot ikiroudan tunkeutumissyvyydestä ovat suoraan matemaattisen mallin antamia tuloksia. Samanlaista mallia on käyttänyt myös Ruotsin SKB sikäläisille ehdolla oleville loppusijoituspaikoille. SKB:n laskelmien mukaan tunkeutumissyvyys Ruotsin mahdollisilla loppusijoituspaikoilla vaihtelisi 160 metrin ja 250 metrin välillä. Kanadan Whiteshellin alueelle tehdyissä mallilaskelmissa taas on päädytty huomattavasti suurempiin tunkeutumissyvyyksiin johtuen pääasiassa tulevia keskilämpötiloja koskevista erilaisista oletuksista.  Erot mallinnusten välillä johtuvatkin ensisijaisesti maantieteellisestä sijainnista, mutta jonkin verran myös paikallisista kallion ominaisuuksista. Nämä seikat ovat ilmastonmuutosten ohella myös menneisyydessä vaikuttaneet ikiroudan tunkeutumissyvyyteen: tiedossa on, että ikirouta on todellakin joissakin osissa maapalloa tunkeutunut yli 700 metrin syvyyteen, mutta toisaalta selviä merkkejä siitä, että ikirouta olisi Suomessa aiemmin tunkeutunut näin syvälle, ei ole havaittu.

 

Posiva on parhaillaan määrittelemässä tulevaisuuden ilmastoskenaarioita yhdessä Ilmatieteen laitoksen kanssa ja tässä yhteydessä arvioidaan myös tulevien ikiroutajaksojen pituutta ja luonnetta. Määriteltäviä skenaarioita tullaan käyttämään pohjana loppusijoituslaitoksen rakentamislupahakemuksen tueksi tehtävässä turvallisuusperustelussa. Ikiroudan luonteesta ja  hydrologisista vaikutuksista etsitään parhaillaan tietoa myös kansainvälisessä Grönlannin analogiaprojektissa, jossa Posiva on yhtenä rahoittajana. Toisaalta Posiva on myös selvittämässä mitä todella tapahtuu loppusijoitustiloissa, mikäli kallion lämpötila laskee alle  veden jäätymispisteen. Professori Saarniston mainitsemat ikiroudasta aiheutuvat ”hirvittävät” paineet on joka tapauksessa otettu huomioon loppusijoituksen suunnittelussa, koska järjestelmä mitoitetaan kestämään myös mannerjään paino ja siitä mahdollisesti aiheutuva hydraulinen paine. Merkittävin ikiroutaa koskeva kysymys on, mitä tapahtuu kapseleita ympäröivälle bentoniittisavelle. Tätä tutkitaan parhaillaan kokeellisesti mm. bentoniittitutkimuksiin erikoistuneessa B+Techissä Helsingissä. Alustavien tulosten perusteella bentoniitti näyttää säilyttävän hyvät ominaisuutensa matalista lämpötiloista huolimatta.

Lisätietoja: Posivan viestintäpäällikkö Timo Seppälä, p. 050-351 1193

Posiva-raportti 2006-05 Expected evolution of a spent nuclear fuel repository at Olkiluoto

Palaa otsikoihin