Posiva -

Low-pH Injection Grout for Deep Repositories. Summary Report from a Co-operation project Between NUMO (Japan), Posiva (Finland) and SKB (Sweden)

Mon, 14 May 2012 10:01:53 +0300

Tässä raportissa esitellään tulokset, jotka on saatu SKB:n, Posivan ja NUMO:n yhteistyöprojektissa “Loppusijoitustilojen injektointiaine”. Projekti on työstetty neljässä alaprojektissa, joista SKB ja Posiva ovat molemmat olleet vastuussa kahdesta. Tämä raportti koostuu alkuperäisten raporttien pohjalta työstetystä yhteenvedosta.
Posivan vastuulla on ollut matalan pH:n sementin kehittämiseen liittyvät selvitykset ja SKB:n vastuulla on ollut ei sementtipohjaisten injektointiaineiden kehittämiseen liittyvät selvitykset. Työ koostui kirjallisuusselvityksistä, laboratorioanalyyseistä ja kenttäkokeista.

Projektin tulosten perusteella voidaan sanoa, että matalan pH:n sementin injektointiaineita isoille rakoavaumille (= 100 µm) ja ei sementtipohjaisia injektointiaineita pienille rakoavaumille (< 100 µm) voidaan suositella käytettäväksi loppusijoitustilojen injektointiin, joskin molempien osalta tarvitaan lisää optimointia.
Tämä projekti keskittyi matalan pH:n injektointiaineiden teknisten ominaisuuksien kehittämiseen. Tutkittujen materiaalien pitkäaikaisturvallisuutta, ympäristönäkökohtia ja pitkäaikaista kestävyyttä tarkasteltiin alustavasti. Näitä arvioita pitää täydentää jatkossa.

Posivan vuosikertomus 2011

Thu, 03 May 2012 16:06:36 +0300

Host Rock Classification. Phase 3: Proposed Classification System (HRC-System)

Thu, 26 Apr 2012 15:42:52 +0300

Sijoituskallion luokittelu ?projektin tarkoituksena on kehittää luokitusjärjestelmä (HRC-luokitus), jonka avulla voidaan arvioida kalliotilavuuksien soveltuvuutta loppusijoitustilojen rakentamiseen Olkiluodossa. Tämä raportti edustaa projektin vaihetta 3. Tarve luokitusjärjestelmälle juontaa juurensa Säteilyturvakeskuksen ja sen kansainvälisen arviointiryhmän lausunnoista, joiden mukaan tulisi kehittää suomalainen kallioluokitusjärjestelmä arvioimaan kalliotilavuuksien soveltuvuutta ydinjätteiden loppusijoitukseen. HRC-luokitus on Olkiluoto-kohtainen (ts. siinä ei ole huomioitu niitä ominaisuuksia, joiden on oletettu olevan suotuisia kaikkialla Olkiluodon kallioperässä), eikä se siis ole suoraan sovellettavissa muille paikoille tai muihin loppusijoituskonsepteihin kuin raportissa oletettuun KBS-3V:hen. Ehdotettu HRC-luokitus perustuu nykytietoon ja sitä tulee testata ja kehittää edelleen Olkiluotoon suunnitellun maanalaisen tutkimustilan ONKALOn rakentamisen aikana. Luokituksen lopullinen versio hyväksytään ennen ensimmäisten sijoitustunnelien rakentamista.

Yksi HRC-luokituksen tärkeimmistä ominaisuuksista on se, että se huomioi sekä loppusijoituksen pitkäaikaisturvallisuuden että kallion rakennettavuuden. Luokitus huomioi erikseen myös kaikki loppusijoitussysteemin kolme tärkeintä mittakaavaa (laitosmittakaava, tunnelimittakaava ja kapselimittakaava). Jokaisen mittakaavan luokitus on lisäksi jaettu kahteen tai kolmeen eri vaiheeseen, mikä mahdollistaa ennuste-vertailumetodin käyttämisen luokituksen aikana, niin että alustava luokitus voidaan tehdä maanpinta-aineiston (laitosmittakaava) tai pilottireikien (tunneli- ja kapselimittakaavat) perusteella.

Luokitusehdotukseen sisältyvien parametrien valinta perustuu pääosin projektin vaiheeseen 2, jossa selvitettiin, mitkä Olkiluodon kallion ominaisuuksista ovat kaikkein tärkeimpiä pitkäaikaisturvallisuuden, rakennettavuuden ja tilojen layoutin ja sijainnin kannalta. Luokitusparametreiksi laitosmittakaavassa ehdotetaan rakenteita, lujuus-jännityssuhdetta, vedenjohtavuutta ja pohjaveden suolapitoisuutta (TDS). Luokitusparametreiksi tunnelimittakaavassa ehdotetaan vedenjohtavuutta, Q´:a sekä rakenteita ja parametreiksi kapselimittakaavassa ehdotetaan vedenjohtavuutta, Q´:a, rakenteita, rakoleveyttä ja rakopituutta.

Parametriarvojen perusteella määritetään luokiteltavien kalliotilavuuksien soveltuvuusluokat. HRC-luokitukseen kuuluu neljä soveltuvuusluokkaa laitos- ja tunnelimittakaavassa ja kolme soveltuvuusluokkaa kapselimittakaavassa. Luokitusprosessi on kytketty useisiin tärkeisiin päätöksiin koskien loppusijoitustilojen eri osien sijaintia ja hyväksyttävyyttä kaikissa kolmessa mittakaavassa.

Microstructure, Porosity and Mineralogy Around Fractures in Olkiluoto Bedrock

Mon, 16 Apr 2012 15:44:39 +0300

Näytteille, joissa oli vettä johtaneita rakoja, määritettiin mineraalien ja huokoisuuden kolmiulotteiset jakaumat. Näytteet analysoitiin perinteisillä petrografisilla menetelmillä, elektronimikroskopialla, C-14-PMMA-huokoisuusanalyysillä ja röntgentomografialla. Röntgentomografia osoittautui erittäin hyödylliseksi menetelmäksi näytteen sisäisen rakenteen määrittämisessä, mutta tomografiatulosten yhdistäminen muilla menetelmillä saatuihin tuloksiin osoittautui vaikeaksi ilman erittäin huolellista näytteenvalmistuksen suunnittelua. Vaikuttaa siltä, että kiven ominaisuudet vettä johtavan raon ympäristössä seuraavat niin monesta toisistaan riippumattomasta tekijästä, että systemaattisia yhtäläisyyksiä ei ilmennyt edes samantyyppisen raon sisältävien näytteiden välillä. Voimme kuitenkin todeta, että yhdistelemällä erilaisia tutkimusmenetelmiä voidaan saada tarkkaa tietoa rakopintojen läheisien muuntumisvyöhykkeiden rakenteesta.

Climate scenarios for Olkiluoto on a Time-Scale of 120,000 Years

Mon, 16 Apr 2012 15:35:32 +0300

Posiva Oy suunnittelee käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoitusta loppusijoitustilaan Olkiluodon kallioperään 400 m syvyyteen. Loppusijoitustilan suunnittelu vaatii laajaa tutkimusta, mukaan lukien arvion loppusijoitustilan pitkäaikaisturvallisuudesta. Arvioidaksemme mahdollisia ilmastonvaihteluita Olkiluodossa seuraavien 120 000 vuoden aikana, tarkastelemme ilmastosimulaatioita, jotka on tehty CLIMBER-2 ilmastomallilla kytkettynä SICOPOLIS jäätikkömalliin.

Tulevaisuuteen tehtyjen ilmastosimulaatioiden perusteella seuraavan jääkauden alkaminen riippuu suuresti maapallon kiertoradan vaihteluista sekä ilmakehän hiilidioksidipitoisuudesta. Näyttää ilmeiseltä, että ihmisen aiheuttaman ilmaston lämpenemisen seurauksena maapallon ilmasto tulee olemaan nykyistä lämpimämpi ja sateisempi seuraavien vuosisatojen aikana. Ilmaston lämpeneminen ja vähäiset vaihtelut maan kiertoradassa auringon ympäri johtavat todennäköisesti siihen, että nykyinen interglasiaali jatkuu vielä ainakin seuraavat 30 000 vuotta. Tulevaisuuteen tehtyjen ilmastosimulaatioiden perusteella seuraava jääkausi voisi alkaa pohjoisen pallonpuoliskon negatiivisen säteilypoikkeamien aikana 50 000 – 60 000 vuoden tai 90 000 - 100 000 vuoden kuluttua. 120 000 vuoden aikaskaalassa onkin otettava huomioon seuraavanlaisia usean tuhannen vuoden pituisia ilmastojaksoja: interglasiaalinen, periglasiaalinen, ilmasto jonka aikana jään reuna on Olkiluodon lähellä, jääkauden ilmasto jonka aikana mannerjäätikkö peittää Olkiluodon sekä jääkauden jälkeinen ilmasto jolloin Olkiluoto on painuneena merenpinnan alapuolelle. Johtuen kaukaiseen tulevaisuuteen tehtyjen simulaatioiden epävarmuudesta, suosittelemme tämän raportin tulevaisuussimulaatioita käytettävän ainoastaan kvalitatiivisesti. Kvantitatiivista tietoa jääkauden ilmastosta saadaan menneiden ilmastojen rekonstruktioista ja uudelleen simulaatioista.

Models of Bedrock Surface and Overburden Thickness Over Olkiluoto Island and Nearby Sea Area

Mon, 16 Apr 2012 15:16:23 +0300

Tässä raportissa on esitetty Olkiluodon saaren ja läheisen merialueen kalliopintamalli, maapeitteen paksuus malli sekä radionuklidien kulkeutumista varten luodut sedimentti-kerrosten stratigrafiamallit Olkiluodon saaren pohjois- ja eteläpuolen merialueilta.

Työ on pääsääntöisesti keskittynyt kallion pinnan ja maapeitteen paksuustietojen keräämiseen ja kuvaamiseen. Koska tietoa kalliopinnan syvyydestä ja maapeitteen paksuudesta on koottu useista eri lähteistä, aineiston laatu ja tarkkuus ja siten myös mallien tarkkuus, on hyvin vaihtelevaa. Aineistoa on myös lähtötiedon tyypistä riippuen käsitelty eri tavoin.

Lähtöaineistona kallionpinnasta tai maapeitteen minimipaksuudesta on mukana 2928 yksittäistä pistettä sekä alueen kalliopaljastumahavainnot (611 havaintoa). Lisäksi mallissa on hyödynnetty 173 refraktioseismistä mittauslinjaa (6534 pistettä), sekä merialueilla tehtyjä akustis-seismisiä luotauksia (26655 pistettä, joista 13721 on mallinnusalueella).

Kalliopinnan keskimääräinen korkeustaso alueella on 2.1 metriä merenpinnan yläpuolella. Maapeitteen paksuus vaihtelee yleensä 2 – 4 metriä välillä ollen keskimäärin 2.5 metriä. Paksuimmat maapeitteet (noin 16 metriä) havaitaan Olkiluodon länsikärjen tietämillä ja saaren eteläpuolisella merialueella.

The Use of Geological Data from Pilot Holes for Predicting FPI (Full Perimeter Intersection) Fractures

Mon, 16 Apr 2012 15:06:03 +0300

Posiva Oy huolehtii käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoituksesta Olkiluodossa. Loppusijoituksen turvallisuusperustelujen kannalta keskeisiä kallioperäominaisuuksia selvitetään kalliotilojen soveltuvuuden (Rock Suitability Criteria, RSC) tutkimushankkeessa. Yksi RSC:n osa-alueita on jatkuvien rakojen välttäminen loppusijoitusreikien välittö-mässä läheisyydessä. Jatkuvat raot on tunnelin kartoituksessa määritetty tarkoittamaan koko tunnelia leikkaavaa rakojälkeä, Tunnel Cross-Cutting Feature (TCF) tai Full Perimeter Intersection (FPI).

Tässä työssä on selvitetty mahdollisuutta tunnistaa FPI-rakoja kairasydämistä niiden geologisten ominaisuuksien perusteella. Tutkimus tehtiin korreloimalla ONKALO:sta kartoitettuja FPI-rakoja pilottireikien rakokartoitusaineistoon tarkoituksena löytää FPI-rakoa vastaava rako pilottireiästä. Tutkimuksessa selvitettiin myös, minkälaisia geologisia ominaisuuksia FPI-raoilla on ONKALOssa ja miten nämä eroavat korreloiduista pilottireikien raoista. Työssä on käytetty pilottireikien ONK-PH8 - PH14 aineistoa sekä systemaattisen geologisen kartoituksen aineistoa.

Tutkimuksen FPI-raot noudattavat usein Olkiluodon kallioperälle tyypillisiä rakosuuntia, ne ovat rakoprofiililtaan pääsääntöisesti unduloivia ja rakopinnalla on monesti nähtävissä striaatio. FPI-raot ovat usein kohtalaisesti tai voimakkaasti muuttuneita. Rakomineralogia voi olla monipuolinen ja täytepaksuus korkea verrattuna normaaleihin rakoihin.

Pilottireikien raot joihin FPI-raot korreloitiin poikkeavat hieman ominaisuuksiltaan FPI-raoista. Niillä on enemmän erilaisia rakoprofiileja ja ne ovat hieman vähemmän muuttuneita suhteessa FPI-rakoihin. Rakomineralogia noudattaa FPI-rakojen rakomineralogiaa, mutta täytepaksuudet ovat pienempiä. Nämä erot saattavat johtua erilaisista korrelaatioon liittyvistä epävarmuuksista sekä siitä, että kairasydämestä tarkasteltavan raon pinta-ala on paljon pienempi suhteessa tunnelista kartoitettuun FPI-raon rakopinta-alaan, tällöin FPI-raon geologiset ominaisuudet saatavat olla aliedustettuina sitä edustavassa pilottireiän raossa.

Tutkimuksen tulosten mukaan pilottireikien raoilla voi olla tietynlaisia ominaisuuksia jotka indikoivat FPI-raon olemassaolosta. Näitä ominaisuuksia ovat:

•   Kulultaan pohjois-eteläsuuntainen ja jyrkän kaateen omaava rakosuunta tai kohtalaisen loivasti kaakkoon kaatuva rakosuunta.
•   Unduloiva ja/tai haarniskapintainen rakoprofiili
•   Yleisimpien rakomineraalien (kalsiitti, rikkikiisu, kaoliniitti ja kloriitti) lisäksi esiintyy myös epidoottia, illiittiä, savea, grafiittia ja kvartsia.
•   Muuttumisluku on =3.
•   Rakotäyte on normaalia paksumpi.

Tulee kuitenkin huomioida, että monista FPI-rakojen ennustamiseen liittyvistä epävarmuuksista johtuen on lähes mahdotonta sanoa varmasti milloin joku rako kaira-sydämessä on tai ei ole FPI.

Difference Flow and Electrical Conductivity Measurements at the Olkiluoto Site in Eurajoki, Drillholes OL-KR54, OL-KR55, OL-KR55B and OL-KR47B

Mon, 16 Apr 2012 14:40:06 +0300

Posiva Flow Log -virtauseromittausmenetelmää (PFL DIFF) voidaan käyttää suhteellisen nopeaan vedenjohtavuuden ja paineen (hydraulic head) määrittämiseen raoista tai rakovyöhykkeistä kairanrei’issä. Menetelmässä käytetään virtausanturia, johon mitattavan syvyysvälin virtaus johdetaan virtausohjaimella. Tässä raportissa esitetään mittauksen periaatteet ja tulokset mittauksista, jotka tehtiin kairanrei’issä OL-KR54, OL-KR55, OL-KR55B ja OL-KR47B Olkiluodon tutkimusalueella tammikuun 2011 ja syyskuun 2011 välisenä aikana.

Mittausohjelma oli sama kaikissa rei’issä. Mittausvälin pituus virtausohjaimessa oli 2 m tai 0.5 m. Mittausväleiltä mitattiin veden virtaus reikään tai reiästä kallioon. Tämä tehtiin sekä reiän pumppauksen aikana että luonnontilassa (pumppaamatta). Tuloksista on laskettu transmissiviteetit ja lisäksi vyöhykkeiden paineet.

Laite sisältää myös maadoitusvastusanturin (single point resistance, SPR). SPR mitattiin aina virtausmittauksen yhteydessä.

Rakoveden sähkönjohtavuutta (EC) mitattiin valittujen rakojen kohdalla. Raot valittiin raosta reikään mitatun virtauksen perusteella.

Reikäveden virtaus reiän suuntaisesti mitattiin reikäveden EC-mittausten yhteydessä.

The Greenland Analogue Project - Geomodel Version 1 of the Kangerlussuaq Area on Western Greenland

Mon, 16 Apr 2012 13:47:33 +0300

Greenland Analogue Project (GAP)-projektin Toronton (marraskuu 2010) mallin-nuskokouksen yhteydessä hydrologiset mallintajat kaipasivat päivitettyä geologista karttaa ja deformaatiovyöhyke-mallia Kangerlususaqin alueesta Länsi-Grönlannissa. Tämä raportti on lopputulos tästä työstä ja se esittää päivitetyn GAP Geomallin. Se perustuu kaikkeen saatavilla olevaan geologiseen ja geofysikaaliseen aineistoon ja siinä on pyritty parantamaan edellisen mallin tarkkuutta, erityisesti mannerjäätikön alaisen geologian osalta.

Mallinnusalue jaettiin kahteen mittakaavaan, alueelliseen mittakaavaan ja kohteelliseen mittakaavaan. Kohdealueella tehtiin projektissa geologista kartoitusta 2008-2010 ja kairattiin kaksi reikää 2009. GEUS:in geologiset ja topografiset kartat (alamalli 1) ja tiedot, jotka on poimittu GEUS:in geofysikaalisesta kartta-aineistosta (alamalli 2) käytettiin Geomallin lähtötietoina. Nämä kaksi lineamenttitulkintaa tehtiin toisistaan riippumattomina ja lopulta ne integroitiin toisiinsa, ja näin syntyi GAP Geologinen malli, versio 1. Tämä yhdistetty Geomalli sisältää yhteensä 158 lineamenttiä, joita lopullisessa mallissa kutsutaan deformaatiovyöhykkeiksi ja siirroksiksi, deformaatiovyöhykkeiden ollessa ominaisuuksiltaan isompia kuin yksittäisistä raoista koostuvat siirrokset. Geomallin huomattavimpana piirteenä ovat Ryhmä 1:n duktiili/hauras-tyyppiset vyöhykkeet, jotka ovat pääasiallisesti itä-länsisuuntaisia. Ryhmä 2:n ja Ryhmä 3:n vyöhykkeet ovat yleensä pienempiä kuin Ryhmä 1:n vyöhykkeet ja luonteeltaan hauraita. Ryhmä 2:n vyöhykkeet ovat suunnaltaan lähinnä lounas-koillisia, kun taas Ryhmä 3:n vyöhykkeet ovat etupäässä luode-kaakkosuuntaisia. Pääasiallisesti etelä-pohjoissuuntaisen Ryhmä 4:n vyöhykkeet leikkaavat muita ryhmiä ja ovat näin ollen nuorin piirre mallissa.

Tulosten varmentamiseksi ja vahvistamiseksi alueellista mallia verrattiin kohdealueen malliin. Vertaus tehtiin muun muassa tutkimalla kohdealueen rakohavaintoja, jolloin samoja piirteitä löydettiin molemmista alueista. Tutkimusalueen tektoninen historia kytkettiin myös merkittäviin tektonisiin tapahtumiin Länsi-Grönlannissa.

Tämä raportti on puhdas 2d-malli ja tässä raportissa esitettävät tiedot muokattiin myöhemmin 3d-malliksi, jota yhdessä hydrologisen tiedon kanssa käytetään jatkossa lähtötietona gap-projektin hydrologisessa mallinnuksessa (Follin et al. 2011).

Modelling End-Glacial Earthquakes at Olkiluoto, Expansion of the 2010 Study

Mon, 16 Apr 2012 13:32:21 +0300

Tämä raportti on laajennus tutkimukseen, joka on esitetty Posivan työraportissa 2011-13: “Modelling End-glacial Earthquakes at Olkiluoto”. Tässä työssä käytetty mallinnusmetodologia sekä parametrit ovat samoja kuin edellä mainitussa raportissa. Työn päätavoite on myös sama: antaa konservatiivisia arvioita hiertoliikunnoista, jotka indusoituvat Olkiluodon siirrosten ympäristöissä sijaitseviin rakoihin siirrosvyöhykkeissä tapahtuvien post-glasiaalisten maanjäristysten seurauksena. Näitä maanjäristysten aikaan aktivoituvia kallioperän rakoja (joiden keskipisteet sijaitsevat vaihtelevilla etäisyyksillä tutkimuksen kohteena olevista potentiaalisesti seismisistä siirrosvyöhykkeistä) kutsutaan "kohderaoiksi". Kuten aikaisemmassa raportissa, myös tässä työssä kaikki kohderaot oletettiin täysin tasomaisiksi ja ympyränmuotoisiksi ja säteeltään 75 metrin laajuisiksi.

Edelliseen tutkimukseen verrattuna, tämän työn tuloskatalogi on kattavampi. Yksi siirrosvyöhyke (BFZ039) on otettu uutena vyöhykkeenä mukaan analyysin (potentiaalinen seisminen vyöhyke), kun taas yksi siirrosvyöhyke, joka aikaisemman tutkimuksen mukaan indusoi ainoastaan hyvin vähäisiä siirrostumia kohderaoissa, on jätetty pois tarkastelusta (BFZ214). Jokainen näistä kolmesta vyöhykkeestä (BFZ021, BFZ039 ja BFZ100) analysoitiin neljällä eri mallilla, joissa siirrosten ympäristössä olevien kohderakojen suunnat ovat toisiinsa nähden erilaisia. Näistä rakosuunnista kolme suuntaa oli mukana jo aikaisemmassa raportissa. Tässä raportissa suuntien vaikutuksia on kuitenkin analysoitu systemaattisemmin niin, että jokaista neljää rakosuuntaa on testattu kaikissa mahdollisissa sijaintipaikoissa siirroksiin nähden.

Kuten edellisessä tutkimuksessa, tässä työssä käytetyt seismiset momentit ja moment-timagnitudit ovat niin suuria kuin on siirrosten suuntien ja laajuuksien perusteella mahdollista olettaa, eli siirroksiin mallinnetut maanjäristykset vapauttavat suurimman mahdollisen määrän muodonmuutosenergiaa. Vapautuvan muodonmuutosenergian määrää rajoitetaan ainoastaan siirrosten alhaisella residuaalisella leikkauslujuudella, jonka avulla vaimennetaan siirroksissa tapahtuvia pääjäristyksen jälkeisiä oskillaatioita. Käytetyt momenttimagnitudit ovat: 5.8 (BFZ021), 3.9 (BFZ039) ja 4.3 (BFZ100).

Vyöhykkeen BFZ100 mallin osalta tulosten herkkyyttä rakojen leikkauslujuuksien vaih-teluihin on analysoitu tarkemmin. Lisäksi vyöhykkeiden BFZ021 ja BFZ100 malleja on analysoitu kahdella ylimääräisellä in situ jännityskentän suunnalla, jotka on määritelty niin, että kyseisten vyöhykkeiden potentiaalinen epästabiilisuus on maksimoitu. Siirrosten momenttimagnitudien suuruksiin näillä tarkasteluille ei näyttänyt olevan käytännön vaikutusta.

Uudet analyysit varmentavat, että edellisen raportin tuloksia voidaan edelleen pitää ylärajoina post-glasiaalisiirrosten indusoimille siirrosliikunnoille kohderaoissa Olkiluodossa. Ylimääräisten rakosuuntien lisäämisellä analyyseihin sekä rakojen sijaintipaikkojen systemaattisemmalla käsittelyllä ei ollut muutamaa millimetriä suurempaa vaikutusta kohderakoihin indusoituneisiin maksimisiirrosliikuntoihin. Suurin siirros¬tuma, 28 mm, tapahtui loivakaateisessa raossa 100 m etäisyydellä BFZ100 siirrosvyöhykkeestä. Muut siirrosvyöhykkeet eivät indusoineet 12 mm suurempia siirrosliikuntoja kohderaoissa. Yksikään jyrkkäkaateisista kohderaoista ei siirrostunut 6 mm enempää.

In situ -jännityskenttään ja kohderakojen leikkauslujuuksiin liittyvät vaihtoehtoiset oletukset tuottivat analyyseissa tuloksiin ainoastaan marginaalisia, noin 3 mm suuruisia muutoksia.

Yhdessäkään mallissa ei kohderakojen leikkausnopeus ylittänyt 160 mm/s. Tämän tuloksen vaikutuksia ei kuitenkaan käsitellä raportissa tarkemmin. Pidämme riittävänä vain huomioida, että tämä nopeus on merkittävästi alhaisempi kuin nopeus, jonka on ruotsalaisten turvallisuusanalyysissa (SKB, 2010), kapseli-puskurisysteemin deformaatiotestien perusteella, arvioitu ylittävän kapselin kestävyyden kynnysarvon.