|
Tiivistelmä:
|
Posiva ja Turun yliopiston tietokonekartografian laboratorio (UTU-LCC) sopivat 2010–2011 tutkimusyhteistyöstä Eurajoen maisemaa ja maankäyttöä koskevien kartta-aineistojen muuttamisesta ja tulkitsemisesta paikkatiedoksi. Yhteisrahoitteisen hankkeen tavoitteena oli tuottaa maiseman ja maankäytön muutoksia koskevaa paikkatietoa Posivan tulevaa vuoden 2012 Biosphere Description -raporttia varten. Projektiin valittiin työntekijäksi LuK Titta Koistinen maantieteen osastolta (maantieteen ja geologian laitos). Yhteistyöhanketta ohjasivat dosentti Niina Käyhkö (TY) ja FM Ari Ikonen ja FM Jani Helin (Posiva Oy). Tässä raportissa kuvataan hankkeen keskeisimmät tulokset ja aineistojen käsittelyt. Paikkatietoaineistojen käsittelyt ja muutostulkinnat on tehnyt LuK Titta Koistinen, joka jatkaa aiheeseen liittyvää tutkimustyötä maantieteen FM opinnäyteeksi.
Alueiden menneisyyden tunteminen on keskeisessä roolissa tutkittaessa niiden tulevaisuutta tai laadittaessa erilaisia kehitysskenaariota. Maankäytön ja maiseman alueellisia ja ajallisia piirteitä on mahdollista tarkastella esimerkiksi historiallisen paikkatiedon avulla. Vanhat kartat ovat monipuolisia ihmistoimintaa kuvaavia aineistoja, joita Suomessa on saatavilla aina 1600-luvulta lähtien. Tällaisen tiedon siirtäminen paikkatiedoksi vaatii huolellisuutta, mutta mahdollistaa historiallisen aineiston yhteiskäytön muiden aluetta kuvaavien paikkatietoaineistojen kanssa. Paikkatietojärjestelmissä (GIS – Geographical Information System) historiallista maisema- ja maankäyttötietoa on myös joustava visualisoida eri käyttötarpeisiin ja analysoida muutoksia, jotka aluetta luonnehtivat.
Paikkatiedon muodostaminen vanhoista kartoista ja erilaisista tietolähteistä on kuitenkin monin tavoin haastavaa. Tässä Posivalle tuotetussa raportissa kuvataan paitsi Eurajoen maiseman- ja maankäytön muutoksia aikavälillä 1840–2007 myös koko lähtöaineiston prosessointikaari. Raportti kuvaa kuinka kartat tulkittiin, digitoitiin, yhtenäistettiin ja analysoitiin ja kuinka tuloksia arvioitiin. Lisäksi raportissa pohditaan lähtöaineistojen käyttökelpoisuutta niiden jatkokäytön näkökulmista. Jatkokäyttöön vaikuttivat esimerkiksi karttojen vaihteleva temaattinen sisältö ja siten niiden välisen tiedon vertailukelpoisuus. Myös karttojen sijaintitarkkuus ja mittakaavojen väliset erot hankaloittivat paikkatarkkoja vertailuja ja aiheuttivat aineistojen karsintaa. Osa tämän raportin ulkopuolelle jätetyistä lähtöaineistoista voi kuitenkin osoittautua hyödylliseksi esimerkiksi tulkinta-apuna tai lähestymiskarttana.
Työssä vektoroidut ja analysoidut maankäyttö- ja maisematiedot ovat luotettavuudeltaan erilaisia. Maankäyttöluokista pellot, niityt ja rakennukset ovat luotettavimpia, vaikkakin niitty-käsitteen tematiikka aiheuttaakin jonkin verran haasteita luokan tulkintaan ja käyttöön. Suurin osa Eurajoen niityistä vaikuttaa kadonneen aikavälillä 1840–1903 kun ne kynnettin etenkin Eurajoen alavilla savimailla pelloiksi. Pienten järvien ja lampien vertailu historiallisen paikkatiedon ja maastotietokannan välillä oli hankalaa. Tapauskohtainen tarkastelu antaisi viitteitä siitä, onko kyse todellisista muutoksista vai eroista aineistojen tarkkuudessa. Soiden ja kosteikkojen osalta ongelmana oli myös aineistojen väliset erot soiden kuvailussa. Joissain kartoissa suot ja kosteikot eivät selkeästikään olleet samalla tavalla kiinnostuksen kohteena kuin esimerkiksi maatalousmaa. Asutus on läpi tarkasteluajanjakson noudattanut samaa perusrakennetta vaikkakin sen painopiste on muuttunut. Samoin kulkuväylät noudattavat pitkälti samaa rakennetta 1840-luvulta 2000-luvulle, valtatie on tosin 1950-luvusta asti halkonut maisemaa.
|
|
Avainsanat:
|
Maakäyttö, maisema, paikkatieto, historiallinen kartta, muutosanalyysi, Eurajoki.
|
