Tietopankki

Työraportti 2006-37

Takaisin

Nimi:

Geological Model of the Olkiluoto Site, Version 0

Raportin kirjoittaja:

Paulamäki, S., Paananen, M., Gehör, S., Kärki, A., Front, K., Aaltonen, I., Ahokas, T., Kemppainen, K., Mattila, J., Wikström, L.

Kieli:

Englanti

Sivumäärä:

355

Tiivistelmä:

Olkiluodon alueen geologinen malli koostuu neljästä osamallista: litologinen malli, duktiilin deformaation malli, hauraan deformaation malli ja muuttuneisuuden malli. Litologinen malli kuvaa kivilajiyksiköt, jotka voidaan määrittää migmatiitirakenteen, kiven asun ja mineraalikoostumuksen perusteella. Duktiilin deformaation malli kuvaa ja mallintaa monivaiheisen duktiilin deformaation rakenteet, mikä mahdollistaa litologisten yksiköiden koon ja geometristen ominaisuuksien määrittämisen. Hauraan deformaation malli kuvaa monivaiheisen hauraan deformaation tulokset. Muuttuneisuuden mallissa kuvataan hydrotermisen muuttumisen tyypit, esiintyminen ja sen vaikutukset.

Olkiluodon kivilajit voidaan jakaa kahteen pääluokkaan: 1) suprakrustiset, korkean metamorfoosiasteen kivet, jotka ovat erilaisia migmatiittisia gneissejä, tonaliitti-granodioriitti-graniittigneissejä, kiillegneissejä, kvartsigneissejä ja mafisia gneissejä, 2) magmakivet, jotka ovat pegmatiittisia graniitteja ja metadiabaaseja. Migmattiittiset gneissit voidaan edelleen jakaa kolmeen alaryhmään migmaattirakenteen perusteella: suonigneissit, raitaiset gneissit ja diateksiittiset gneissit. Uudelleenpoimutus- ja leikkaussuhteiden perusteella metamorfiset kivet ovat käyneet läpi viisivaiheisen duktiilin deformaation.

Litologisten yksiköiden 3D-mallinnuksessa on maanpinta- ja kairanreikähavaintojen perusteella oletettu, että monivaiheisessa duktiilideformaatiossa syntyneellä läpikotaisella liuskeisuudella melko pysyvä suuntautuneisuus tutkimusalueella. Tämän perusteella liuskeisuuden suuntaa ja kaltevuutta on voitu käyttää työkaluna, jolla litologisia yksiköitä on korreloitu kairanreikien välillä ja maanpinnalta kairanreikään.

Olkiluodon kallioperässä on vaikuttanut laajamittainen hydroterminen muuttuminen, mikä on tapahtunut melko alhaisessa lämpötilassa (300 - 100oC). Muuttuminen jakaantuu kahteen päätyyppiin: 1) läpikotainen muuttuminen ja 2) suoniverkostotyyppinen tai rakoilun kontrolloima muuttuminen. Kaoliniittiutuminen ja kiisuuntuminen ovat merkittävimmät muuttumiset. Muuttumisen kolmas päätyyppi, illiittiytyminen, on satunnaista ONKALOn alueella, mutta se näyttää muodostavan laajan, kiila- tai doomimaisen muodostuman ONKALOn pohjoispuolisella alueella lävistäen suunnitellun itäisen loppusijoitustilan

Kairanrei'istä OL-KR1 – OL-KR33 mitattiin 1700 siirrostason ja siirrosvektorin suuntaukset. Mittaustulosten tilastollisen käsittelyn perusteella siirrokset voidaan jakaa viiteen ryhmään: A) loiva-asentoiset siirrokset, joiden siirrosvektorit ovat etelälounaaseen tai pohjoiskoilliseen, B) pystyistä loiva-asentoisiin vaihtelevat siirrokset, joiden siirrosvektorit ovat koilliseen tai lounaaseen ja C) loiva-asentoiset siirrokset, joiden siirrosvektorit ovat itäkaakkoon, D) loiva-asentoiset siirrokset, joiden siirrosvektorit ovat itäkoilliseen ja E) loiva-asentoiset siirrokset, joiden siirrosvektorit ovat kaakkoon. Siirroksia yhdistettiin kairanreiästä toiseen siirrosvektorien suuntien perusteella. Mallissa on 98 tällä tavalla kairanrei’istä tulkittua ja mallinnettua siirrosvyöhykettä. Lisäksi malli sisältää kolme maanpinnalta ja tunnelista havaittua siirros- tai rikkonaisuusvyöhykettä sekä kaksi latauspotentiaalimittausten perusteella tulkittua vyöhykettä.

Avainsanat:

litologia, duktiili deformaatio, hauras deformaatio, hydroterminen muuttuminen, 3D-mallinnus, ydinjätteiden loppusijoitus, Olkiluoto, Eurajoki

Tiedosto(t):

Geological Model of the Olkiluoto Site, Version 0 (pdf) (6.5 MB)


Takaisin


Jaa artikkeli: