Työraportti 2011-87

Sedimenttistratigrafia ja sedimentaatioympäristön muutokset Itämerestä kuroutuneissa järvissä Satakunnassa

Ojala, A.E.K.

Suomi

64

Tutkimuksessa tarkasteltiin minkälaisia sedimenttifasieksia eli rakenteeltaan ja koostumukseltaan erotettavissa olevia sedimentologisia kerrosyksiköitä Satakunnan Itämerestä kuroutuneisiin järviin on kerrostuneena ja kuinka muinaiset kerrostumat ovat järvien pohjalla vuosituhansien aikana säilyneet. Tutkimukseen valitut 8 järveä ovat nykyisiltä kerrostumisolosuhteiltaan erilaisia ja ne ovat kuroutuneet Itämerestä eri aikoina viimeisten noin 6500 vuoden aikana. Tutkimusmenetelminä käytettiin maatutkaluotausta sekä kairattujen sedimenttinäytteiden yleisesti käytettyjä sedimentologisia tutkimusmenetelmiä.

Sedimenttien kuluminen (eroosio), kulkeutuminen ja uudelleenkerrostuminen ovat tämänkin selvityksen perusteella merkittäviä, mutta usein hitaita ja vähittäisiä prosesseja nyt tutkitun kaltaisessa sedimentaatioympäristössä. Ainesta liikuttavien prosessien voimakkuus on riippuvainen useista eri tekijöistä, joista tärkeimmät ovat veden syvyys kerrostumisaltaan eri osissa ja eri ajankohtina, tuulen ja aallokon toiminta rantavyöhykkeessä, sekä hydrologiset muutokset. Kaikki nyt tutkitut järvisedimenttikerrostumat sisälsivät viitteitä ainakin jonkinasteisesta eroosiosta ja sedimenttien uudelleenkerrostumisesta. Tämä ei kuitenkaan ole mitenkään yllättävää kun otetaan huomioon kerrostumisaltaiden matalat vesisyvyydet sekä kuroutumishistorian eri vaiheet Itämeren altaasta.

Nyt tutkitut järvet sisälsivät post-glasiaalisia sedimenttisarjoja joiden paksuudet vaihtelevat välillä 2–8 metriä paikoissa joiden vesisyvyys vaihtelee välillä 1–7 metriä. Järvien täyttymisaste sedimenteistä on siis huomattavan korkea, joka osaltaan myös altistaa sedimenttikerrostumat tuulen, aallokon ja virtausten aiheuttamalle eroosiolle ja uudelleenkerrostumiselle. Tämän vähittäisen sedimentin uudelleenjärjestäytymis-prosessin ja muutamien järvien sedimenttistratigrafiassa havaittujen massiivisempien hiekkakerrosten (10–50 cm) lisäksi mistään nyt tutkitusta sedimenttisarjasta ei maatutkaprofiileiden eikä tyyppistratigrafioiden perusteella havaittu merkittäviä suurimittakaavaisia häiriöitä tai sedimentin epäjatkuvuuspintoja viimeksi kuluneiden noin 8000 vuoden ajalta.

Järvi, järvisedimentti, kuroutuminen, sedimentaatio, stratigrafia, Holoseeni, Suomi, Satakunta.

Sedimenttistratigrafia ja sedimentaatioympäristön muutokset Itämerestä kuroutuneissa järvissä Satakunnassa (pdf) (1.3 MB)