Bentoniittipuskurin kehittäminen

Bentoniitin soveltumista ydinjätteiden loppusijoituksessa käytettäväksi vapautumisesteeksi on tutkittu jo 1970-luvulta lähtien. Tutkimukset ovat keskittyneet muun muassa erilaisten olosuhteiden vaikutuksiin sekä bentoniittilohkojen valmistukseen.

Bentoniitin reagoimista suolaliuosten kanssa on tutkittu, sillä veden suolapitoisuus kasvaa syvemmälle mentäessä. Suolapitoisuuden kasvaessa bentoniitin paisuminen vähenee ja veden läpäisevyys lisääntyy. Tämän hetken tietämyksen mukainen oletettavissa oleva veden suolapitoisuus ei estä bentoniitin käyttöä tiivisteenä, mutta se on otettava huomioon mitoituksessa.

Myös bentoniittilohkojen valmistamista on testattu. Näin on saatu kokemuksia puristetun bentoniitin ominaisuuksiin vaikuttavista tekijöistä ja bentoniitin käyttäytymisestä puristettaessa.

Bentoniitin käyttäytymistä aidoissa olosuhteissa on tutkittu SKB:n kalliolaboratoriossa Ruotsissa 460 metrin syvyydessä. Kooltaan loppusijoitustiloja vastaaviin tunneleihin ja niiden pohjalle porattuihin halkaisijaltaan lähes kaksimetrisiin reikiin on sijoitettu lämmitettäviä kuparikapseleita bentoniittisaven ympäröiminä. Käytettyä ydinpolttoainetta kapseleissa ei kuitenkaan ole. Kokeessa seurataan mm. lämpötiloja, veden saturoitumista ja paineen muutoksia. Koejärjestelyt ovat käynnistyneet vuosituhannen alkupuolella ja niiden purkaminen tapahtuu kahdessa vaiheessa. Kokeen ensimmäinen osa puretaan ensi vuosikymmenen alkupuolella ja toinen, tunnelin sisempi osa, jää tutkijoiden seurattavaksi aina loppusijoitustoiminnan alkamiseen asti.