Paikanvalinta: loppusijoitus Olkiluotoon
Loppusijoitusvalmistelut aloitettiin Suomessa samaan aikaan kun ydinvoimalaitokset otettiin käyttöön, eli 70-luvun lopulla. Loppusijoitukselle asetettiin aikataulu vuonna 1983, kun Valtioneuvosto teki päätöksen ydinjätehuollon tavoitteista ja ohjelmasta.
Loppusijoitusvalmisteluissa varauduttiin alusta lähtien kotimaiseen vaihtoehtoon
Alun perin pyrkimys oli sijoittaa käytetty ydinpolttoaine "peruuttamattomasti ulkomaille". Tästä pyrkimyksestä huolimatta ydinjätehuollon tutkimus-, selvitys- ja suunnittelutyön tavoitteeksi määriteltiin, että on varauduttava Suomessa tapahtuvaan käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoitukseen. Loppusijoituspaikka tulisi valita vuonna 2000 ja loppusijoitus olisi voitava aloittaa vuonna 2020.
Teollisuuden Voima teki loppusijoitukseen liittyviä tutkimuksia 80-luvulla ja 90-luvun alkupuoliskolla, mutta Imatran Voima (nykyinen Fortum) kuljetti käytetyn ydinpolttoaineensa Neuvostoliittoon/Venäjälle. Vuonna 1994 tuli voimaan ydinenergialaki, jonka mukaan ydinjäte pitää käsitellä, varastoida ja loppusijoittaa Suomen omalla alueella, eikä muiden maiden ydinjätettä saa tuoda Suomeen. Tämän jälkeen Imatran Voima ja TVO perustivat Posivan huolehtimaan loppusijoituksen toteutuksesta ja siihen liittyvistä tutkimuksista.
Loppusijoitukseen liittyvät tutkimukset etenivät seuraavasti
1983-1985 Alueseulontatutkimukset koko Suomessa
1986-1992 Alustavat paikkatutkimukset
1993-2000 Yksityiskohtaiset jatkotutkimukset ja ympäristövaikutusten arviointimenettely toteutettiin neljällä paikkakunnalla, jotka olivat Kuhmon Romuvaara, Äänekosken Kivetty, Eurajoen Olkiluoto ja Loviisan Hästholmen.
Periaatepäätöshakemuksen mukaisesti loppusijoituspaikaksi valittiin Olkiluoto
Paikkatutkimusten ja turvallisuusanalyysien sekä ympäristövaikutusten arviointimenettelyn perusteella kaikki tutkitut paikat olisivat soveltuneet käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoitukseen. Paikallinen hyväksyntä oli suurinta Eurajoella ja Loviisassa. Näistä kahdesta Eurajoen Olkiluodossa oli käytettävissä suurempi maa-alue ja lisäksi suurempi osa käytetystä ydinpolttoaineesta sijaitsi valmiiksi saarella.
Tekemiensä tutkimusten perusteella Posiva päätyikin vuonna 1999 esittämään valtioneuvostolle jättämässään periaatepäätöshakemuksessa loppusijoituslaitoksen sijoittamista Eurajoen Olkiluotoon ja loppusijoituksen toteuttamista KBS-3 konseptia käyttäen.
Päätöksentekoa varten valtioneuvosto pyysi hankkeesta lausunnot Eurajoen kunnalta (kunnalla oli veto-oikeus) ja Säteilyturvakeskukselta (STUK). Eurajoen kunnanvaltuusto hyväksyi loppusijoituslaitoksen sijoittamisen Olkiluotoon äänin 20–7. Lausunnot saatuaan valtioneuvosto ei nähnyt estettä myönteiselle periaatepäätökselle. Valtioneuvosto teki myönteisen periaatepäätöksen joulukuussa 2000. Asian käsittely jatkui eduskunnassa, joka toukokuussa 2001 vahvisti valtioneuvoston myönteisen periaatepäätöksen äänin 159-3.
