Geologinen loppusijoitus

Posiva on ratkaissut loppusijoituksen turvallisella tavalla, mikä on edellytys ydinvoimalaitosten käytölle Suomessa tulevaisuudessakin. Valtioneuvosto teki vuonna 2000 periaatepäätöksen, jonka mukaan ”tutkituista loppusijoitusvaihtoehdoista syvälle kallioperään tapahtuva loppusijoitus eli geologinen loppusijoitus tarjoaa parhaat ja realistisimmat mahdollisuudet eristää runsasaktiiviset ydinjätteet biosfääristä eli ihmisen elinympäristöstä”. Suomessa loppusijoitus merkitsee sijoittamista kiteiseen kallioperään, jota on valtaosa kallioperästämme. Suomen kallioperä kuuluu maailman vanhimpiin.

Kaikille geologisen loppusijoituksen variaatioille on yhteistä se, että ydinjäte varastoidaan syvälle maan pinnan alle. Geologista loppusijoitusta on suunniteltu muun muassa Saksassa suolakiviesiintymään ja Ranskassa savikiviesiintymään. Kaikissa geologisissa ympäristöissä on loppusijoituksessa huomioon otettavia erityispiirteitä. Kiteisessä kallioperässä se on vesi. Siksi tutkimuksissa on määritelty tarkoin, mille syvyydelle loppusijoituskapselit on sijoitettava, jotta kallioperän olosuhteet olisivat suotuisat teknisille vapautumisesteille, erityisesti kapselille. Loppusijoitusreiät porataan kaikkein eheimpiin kalliovyöhykkeisiin, joissa veden tihkuminen kallionraoista on vähäisintä.

Geologisen loppusijoituksen vaihtoehtoja selvitettiin ennen valtioneuvoston periaatepäätöstä. Teoreettisina vaihtoehtoina esitettiin monia tapoja, kuten avaruuteen lähettämistä ja hautaamista napajäätiköihin tai valtamerten pohjasedimentteihin. Näitä vaihtoehtoja tutkittiin, mutta niiden käytännön soveltamiseen todettiin liittyvän monia ongelmia.

Myös käytetyn ydinpolttoaineen uudelleen käsittelyä on tutkittu, mutta kierrätys on teknisesti vaativaa ja kallista. Lisäksi uudelleenkäsittelystäkin jäisi edelleen loppusijoitettavaksi radioaktiivista jätettä. Maailmalla on pohdittu myös sitä, että käytettyä ydinpolttoainetta säilytettäisiin välivarastoissa odottamassa teknologisesti ylivertaista ratkaisua kierrätykseen. Suomessa on päädytty siihen, että ratkaisua ei siirretä seuraaville sukupolville, vaan käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoitusta lähdetään toteuttamaan vielä tällä vuosikymmenellä.

Suomessa jätetään kuitenkin takaportti teknologian kehittymiselle: käytetty ydinpolttoaine tulee voida palauttaa loppusijoitustiloista, mikäli sen käsittelylle keksitään uusi menetelmä. Helpoimmin tämä onnistuu seuraavan sadan vuoden kuluessa, kun loppusijoituksen tuotantovaihe on vielä käynnissä. Sen päätyttyä laitos suljetaan lopullisesti, minkä jälkeen kapseleiden palauttaminen loppusijoitustiloista on haasteellisempaa. Tätä vaihetta ajatellen on esimerkiksi testattu, millaisilla menetelmillä kapselin ympärille paisunut bentoniitti voidaan poistaa.