Paikkatutkimukset

Selvitykset käytetyn ydinpolttoaineen turvallisesta loppusijoituksesta aloitettiin jo 1970-luvulla.

Suomi määritteli ydinjätehuollon suuntaviivat ja aikataulutavoitteet vuonna 1983, kun valtioneuvosto esitti ydinjätehuollon periaatteellisen ohjelman aikataulutavoitteineen. Vuonna 1994 tuli voimaan ydinenergialaki, jonka mukaan ydinjäte pitää käsitellä, varastoida ja loppusijoittaa Suomen omalla alueella, eikä muiden maiden ydinjätettä saa tuoda Suomeen. Posiva Oy perustettiin 1995 etsimään ratkaisua tähän kysymykseen.

Alkuvaiheen selvitysten jälkeen Suomessa tehtiin paikkatutkimuksia 1990-luvulla. Lukuisista eri vaihtoehdoista tarkentavia tutkimuksia päädyttiin tekemään Eurajoen Olkiluodon lisäksi Äänekosken Kivetyssä, Kuhmon Romuvaarassa ja Loviisan Hästholmenissa. Geologisten tutkimusten lisäksi paikkakunnilla tutkittiin loppusijoituksen sosio-ekonomisia vaikutuksia sekä tarkasteltiin käytetyn ydinpolttoaineen logistiikkaa ja alueiden infrastruktuuria. Loppusuoralle tutkimuksissa päätyivät Loviisa ja Eurajoen Olkiluoto. Näillä paikkakunnilla asukkaat olivat tottuneet siihen, että suomalaiset ovat vastuullisia toimijoita ydinvoima-alalla. Ajatus loppusijoittamisesta paikkakunnalle oli siten luontevampaa.

Vuosituhannen vaihde oli merkittävä virstanpylväs ydinpolttoaineen loppusijoituksen suunnittelussa, kun Eurajoen Olkiluoto valittiin loppusijoituspaikaksi. Koska valtioneuvoston periaatepäätös edellytti kallioperän tutkimista perusteellisemmin, Posivan oli päästävä loppusijoitussyvyydelle saakka. Tuolloin pohdittiin, mennäänkö syvälle kallioon kuilujen, ajotunnelin vai näiden yhdistelmän kautta. ONKALOa lähdettiin lopulta rakentamaan kuilujen ja ajotunnelin yhdistelmänä vuonna 2004.

Kahdenkymmenen viime vuoden ajan tutkimukset ovat keskittyneet Olkiluodon saarelle. Niiden tehtävänä on ollut varmentaa Olkiluodon soveltuvuus loppusijoitukseen.