Biosfääritutkimukset
Biosfäärillä tarkoitetaan maapallon pinnan osaa, jossa elämä on mahdollista. Loppusijoituksen pitkäaikaisturvallisuuden varmistamiseksi Olkiluodossa on tehty biosfääritutkimusta ja erilaisia mallinnuksia pitkälle tulevaisuuteen siitä lähtien, kun Olkiluoto varmistui käytetyn ydinpolttoaineen sijoituspaikaksi.
Vaihtoehtoisia kehitysmalleja on tarkasteltava pitkälle tulevaisuuteen, sillä käytetyn ydinpolttoaineen radioaktiivisuus laskee runsaan uraanimalmiesiintymän tasolle arviolta reilun 200 000 vuoden kuluessa.
Loppusijoituslaitoksen turvallisuusperustelussa on huomioitava ilmaston muuttuminen pitkällä ajanjaksolla, jopa noin miljoonan vuoden päähän. Tutkijoiden on kyettävä arvioimaan, minkälaisia vaikutuksia merenpinnan korkeuden muutoksilla, ilmastonmuutoksella ja alueen maankäytöllä on maanalaiseen loppusijoitusratkaisuun ja miten hyvin se kestää näitä muutoksia.
Biosfääritutkimuksiin liittyen Olkiluodon ja sen lähiympäristön ekosysteemit on kartoitettu tarkoin ja analysoitu esimerkiksi syvän pohjaveden purkautumisalueita. Veden liikkeet kallioperässä tunnetaan hyvin: pohjavesi on satojen metrien syvyydessä hapetonta ja sen virtaukset vähäisiä. Siksi sen kyky syövyttää loppusijoituskapselin kuparia on heikko.
Kun tarkastellaan muutoksia satojen tuhansien vuosien päähän, eteen tulee väistämättä epävarmuustekijöitä. Esimerkiksi seuraavan jäätiköitymisvaiheen eli jääkauden ajankohta on sidoksissa ihmisen toimintaan. Mikäli hiilidioksidipäästöt jatkuvat nykyisellään, mannerjäätä on Olkiluodon päällä vasta noin 400 000 vuoden kuluttua. Jos ihmiskunta onnistuu vähentämään päästöjä, jäätiköitymisvaihe ja sitä edeltävä ikiroudan jakso voivat tulla noin 50 000 vuoden kuluttua.
Maankohoamisen vuoksi Olkiluoto on sisämaata 2 000–3 000 vuoden kuluttua rantaviivan vetäytyessä länteen. Toisaalta kasvihuoneilmiön vuoksi merenpinta voi nousta. Ääritapauksessa Olkiluoto voi jopa painua uudelleen merenpinnan alle usean tuhannen vuoden ajaksi.
Lähtökohtana loppusijoituksessa on, että tekniset vapautumisesteet kestävät maapallolla tapahtuvat voimakkaatkin muutokset. Loppusijoituskapselit sijoitetaan mahdollisimman eheään kallioperään, jossa vettä johtavia rakoiluvyöhykkeitä on merkityksettömän vähän. Eheä kallio suojaa kapseleita siinäkin tapauksessa, että alueella tapahtuisi jääkauden jälkeen maankohoamisesta aiheutuvia maanjäristyksiä.
Käytettävä moniesteperiaate on suunniteltu siten, ettei käytetty polttoaine aiheuta turvallisuusriskiä tuleville sukupolville. Biosfääritutkimuksissa tarkastellaan silti myös sitä vaihtoehtoa, että vapautumisesteet pettäisivät ja radionuklideja pääsisi ulos loppusijoituskapselista. Pohjaveden virtauksiin perustuvilla mallinnuksilla voidaan ennustaa, miten ja minne radioaktiivisuus pintaympäristössä siinä tapauksessa purkautuisi. Pintaympäristön kulkeutumismalleilla puolestaan voidaan ennustaa, miten kulkeutuminen jatkuisi biosfäärissä. Niissäkin tapauksissa loppusijoituksesta aiheutuvat säteilyannokset ihmisille ja ympäristölle jäisivät merkityksettömän pieniksi.
