Kivimies viettää Olkiluodossa jo kolmatta kesää – ja tietysti oman alansa parissa
Vähättelevä sutkautus ”kiviäkin kiinnostaa” ei ole ikinä pätenyt Joona Suhoseen. Geotieteitä eli tutummin geologiaa opiskeleva Suhonen nimittäin piti kiviä hyvinkin kiinnostavina jo pikkupoikana. Oli tietysti oma kivikokoelma ja alan lehtiä. Hänelle kuluva Olkiluoto-kesä on jo kolmas. Ja kivien pariin hän on taatusti työssään päässyt.
Helsingin yliopistossa viidettä vuotta opiskeleva Suhonen huomauttaa, että geologille Eurajoki ei ole edes kovin kaukainen kesätyöpaikka. Moni opiskelijakollega kun suuntaa paljon kauemmaksi, koska Suomen kaivosteollisuus – hyvin potentiaalinen kesätyöntarjoaja geologian opiskelijoille – on sijoittunut aika kauas pääkaupunkiseudulta.
Melkoinen määrä
Hyvä, että kivet kiinnostavat, sillä niitä Suhonen on taatusti päässyt suvijobissaan tarkastelemaan. Hänen päätyönsä on ollut tänä kesänä tutkimustiedon tuottaminen Posivan tulevien loppusijoitustunnelien sopivuuden arviointia varten. Jokainen loppusijoituspaikka käy läpi hyvin tarkan syynin jo vuosia ennen varsinaisen louhimisen, saati loppusijoittamisen tai edes louhinnan aloittamista.
Vaikka Suhosen nyt tekemässä työssä kyse on vain piskuisesta osasta kokonaisuutta, tekemistä tässäkin on piisannut.
– Olen käynyt läpi näytteitä noin 500 metrin verran, ja kesän lopulla arvioin pääseväni jonnekin 700–900 metrin väliin, hän kertoo.
Merkityksellistä työtä
Työ, jota Suhonen tekee, auttaa ja tukee tulevia tutkimusvaiheita. Hän paitsi tekee kairanäytteille tarkat mittaukset, myös listaa, minkälaisia kivilajeja näytteet pitävät sisällään. Tämä on tärkeää, sillä vain kaikin puolin tieteellisesti sopivaksi todettu kallioperä mahdollistaa turvallisen loppusijoituksen.
– Käyn läpi kairauksesta saadut näytteet, ja tekemäni mittaukset toimivat pohjatietona tuleville tarkemmille mallinnuksille, jotka paikasta tehdään.Lopulliset johtopäätökset tekee kesätyöläistä kokeneempi geologi, hän huomauttaa.
Vaikka hän näin toteaakin, oman työn vaatimustaso on noussut vuosi vuodelta selvästi assistenttiroolia korkeammalle.
-Asiantuntijana en vielä pidä itseäni, mutta toki koen päässeeni syventymään Olkiluodon kallioperään vuosi vuodelta enemmän, Suhonen huomauttaa.
Ainakin asiantuntijan fraseologia on jo nyt plakkarissa. Geologi-Suomi-sanakirjaa tarvittiin useampaan otteeseen. Tutkijalle työpaikka on ollut ihan oikea.
– Täällä on kyllä päässyt tekemään ihan oikeaa tutkimustyötä, joka viehättää itseäni. Koen samalla, että täällä on tehty ja tehdään hyvin perusteellista työtä sen eteen, että loppusijoitus voidaan suorittaa turvallisesti. Se on myös yhteiskunnallisesti merkittävä asia.
Hienot muistot
Kaikin puolin Olkiluodosta on jäänyt Suhoselle oikein hyvä kuva, joskin hän myöntää suoraan, että oma työ on sujunut vahvasti Posiva-kuplassa. TVO on tullut tutuksi lähinnä siitä, että hän käy päivittäin syömässä yhteisessä ruokalassa keskuskonttorilla. Muuten kesä on mennyt pitkälti tutkimushallissa muiden posivalaisten kanssa.
Kesäkollegoina Suhosella on ollut saman alan opiskelijoita.
– Tuollahan me samassa hallissa olemme pyörineet koko kesän. Meitä geologian opiskelijoita on kaikkiaan neljä, joista yksi olikin jo tuttu kaveri Helsingistä, hän kertoo.
Suhoselle jo tutuksi tullut kesäkaupunki saa myös kehuja.
– Olen tykännyt asua Raumalla. Eritoten vanha kaupunki viihdyttää minua, hän tuumaa.
Suhosen opinnot alkavat olla loppusuoralla. Tarkoitus olisi valmistua jo tulevaksi jouluksi. Jäljellä kun on oikeastaan vain gradu, joka sekin on jo vahvasti työn alla. Sen hän on tehnyt Luonnontieteelliselle museolle.
Teksti: Ville Kulmala
Kuvat: Tapani Karjanlahti