Posivan turvallisuuskulttuuria keskusteltiin uuteen vauhtiin
Vuorovaikutteisuutta ja viranomaisen näkökulmaa. Keskustelua turvallisuuskulttuurin ymmärtämisestä ja osaamisesta nostetaan nyt Posivassa uudelle tasolle. Perjantaina 4. huhtikuuta pidettyyn Posivan turvallisuuskulttuuriseminaarin osallistui paikan päällä Olkiluodossa yli sata ihmistä ja muutama kymmenen vielä Teamsin välityksellä etänä. Keskustelu oli aktiivista.

Auditorio pullisteli väkeä jo ennen seminaarin alkua Olkiluodossa. Kuvan etualalla STUK:n Pia Oedewald ja Posivan turvallisuuspäällikkö Kari Kaukonen.
Turvallisuuskulttuuri, siitä keskusteleminen ja toimenpiteet sen kehittämiseksi ovat toki olleet Posivalla keskiössä jo jonkin aikaa. Mutta kun tehdään jotain maailmassa ensimmäisenä, myös viranomainen haluaa varmuuden siitä, että turvallisuuskulttuuri on Posivassa riittävän korkealla tasolla.
Posivan toimitusjohtaja Ilkka Poikolainen alusti seminaarin tavoitteet seuraavasti:
1. Turvallisuuskulttuurin ymmärtämisen, osaamisen ja keskustelun lisääminen
2. Kehittämällä johtamista ja työyhteisötaitoja, kehitetään myös turvallisuuskulttuuria
3. Yhteisten tuotantovaiheen pelisääntöjen ja turvallisuustavoitteiden parempi ymmärtäminen ja taitaminen
- Itse tiivistäisin turvallisuuskulttuurin olemuksen kysymykseen: Onko meillä halua vai käsketäänkö meitä, Poikolainen sanoo.
Säteilyturvakeskuksesta (STUK) seminaariin osallistuivat johtava asiantuntija Pia Oedewald sekä asiantuntijat Milka Andersen ja Antti Tynkkynen. Varsinkin Pia Oedewaldin esitys Turvallisuuskulttuuri – viranomaisen näkökulma, kiinnosti posivalaisia. Posivalaisia kun on ihmetyttänyt se, että turvallisuuskulttuuria kyllä vaaditaan parantamaan, mutta millaisia parannuksia viranomainen haluaa? Miten turvallisuuskulttuuria mittaroidaan ja mitataan?
Pia Oedewald kertoo yllättyneensä tästä asetelmasta.
- Yllätti, miten paljon porukkaa oli tullut kuuntelemaan. Sekin oli mielenkiintoista, että valvovan viranomaisen käsitys turvallisuuskulttuurista haluttiin kuulla, Oedewald sanoo.

Filosofinen määritelmä
STUK:n kalvolla turvallisuuskulttuuri oli määritelty varsin filosofisesti: ”Turvallisuuskulttuurin käsite kuvaa tätä ilmiötä: organisaatioon kehittynyttä suurimmalta osalta tiedostamatonta logiikkaa, jonka mukaan organisaatio toimii suhteessa turvallisuuteen.”
Kulttuurin turvallisuusmerkitys taas on seuraavaa:
Kulttuuri luo raamit tekemiselle; päätökset, resurssointi, työnsuunnittelu ja muu käytännön toiminta rakennetaan näiden arvojen ja ajatusmallien varaan.
Jos nämä arvot ja ajatusmallit ovat pielessä jollain tapaa, kulttuuri on kuin yhteisvikamekanismi – sen ”väärät” ajatusmallit heijastuvat kaikissa toimintaprosesseissa.
Riskialttiutta lisää se, että ilmiöön kuuluu, että omille kulttuurin syville piirteille ollaan sokeita, niitä pidetään itsestään selvinä.

Posivan ja STUK:n yhteinen idea
Seminaari oli Posivan ja STUK:n yhteinen idea. Posivan turvallisuuspäällikkö Kari Kaukonen pitää hienona, että tuleva luvanhaltija ja valvova viranomainen pääsivät yhdessä keskustelemaan turvallisuuskulttuurista. Kaukonen painottaa, että Posivan työ kehittyvän turvallisuuskulttuurin eteen jatkuu mukavasti etenevän toimenpideohjelman mukaisesti.
Jo nyt on jo paljon saatu aikaiseksi:
STUK-seminaari pidetty 4. huhtikuuta
Turvallisuuskulttuurin tila 2024 -kysely valmistunut. Arvio 2+
Esihenkilö- ja johtamiskoulutus käynnissä ja Posivan näköinen johtaminen tekeillä
Johtamisen ja turvallisuuskulttuurin itsearviointi suosituksineen valmistunut
Kolme turvallisuusteemaa esitelty henkilöstöinfoissa. Esittelyt jatkuvat.
Keskustelu turvallisuudesta sekä turvallisuuskulttuurista jatkuu yhteisissä tilaisuuksissa ja keskustelut ovat linjassa keskenään
Kehityskeskusteluiden turvallisuuskulttuurin parannusehdotukset purettu Posivan johtoryhmässä kehitystoimenpiteiksi
Lähiaikoina on lisäksi toteutumassa:
Opastetut laitoskierrokset suojatun ja valvotun alueen käytäntöineen
Koekäyttökokemusten raportointi ja kehitystoimenpiteet
Posivan on määrä aloittaa käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoitus ensimmäisenä maailmassa 2020-luvun puolivälissä.
Teksti ja kuvat: Pasi Tuohimaa