Neljä vuosikymmentä työtä yhdessä hakemuksessa

Kun Posiva jätti hakemuksensa valtioneuvostolle vuoden 2021 lopussa, taustalla oli yli 40 vuoden valmistautuminen käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoittamiseen. Käyttöluvan taustalla on myös maailman ensimmäisen tämän mittaluokan ratkaisun rakentaminen sekä valtava määrä tutkimuksia, suunnitelmia, turvallisuusarvioita ja käytännön toteutusta. Sen taakse kätkeytyy vuosikymmenten työ, jonka tavoitteena on ollut osoittaa, että loppusijoitus voidaan tehdä turvallisesti nyt, tulevina vuosikymmeninä ja hyvin kaukana tulevaisuudessa.

Posivan käyttölupaprojektin päällikkö Samu Myllymaan mukaan Posivan käyttölupahakemus ja lupa-aineisto käsittää vajaat 20 000 sivua.

- TEM:lle ja valtioneuvostolle hakemus on tiivistetty vajaaseen 500 sivuun. Itse hakemus on noin kymmenen sivua ja loput siihen päälle liitteitä, jossa yksittäiset asiakirjat viittaavat uusiin selvityksiin, analyyseihin ja taustaraportteihin, Myllymaa sanoo.

- STUK:lle toimitettu aineisto on yhteensä vajaa 20 000 sivua. Jos lasketaan mukaan kaikki aineistoon käsittelyn aikana tehdyt versioinnit, puhutaan jo sadasta tuhannesta lähetetystä sivusta.

‍Työn mittakaavaa kuvaa jo aikajana. Posiva on valmistautunut loppusijoitukseen yli 40 vuoden ajan, ja hankkeen virallinen polku on kulkenut vaiheittain periaatepäätöksistä rakentamislupaan ja siitä käyttölupahakemukseen. Valtioneuvosto vahvisti hankkeen etenemistä jo 2000-luvun alussa, rakentamislupa myönnettiin vuonna 2015 ja varsinainen rakentaminen käynnistyi vuoden 2016 lopulla. Sitä ennen ONKALOn® maanalaisen tutkimustilan rakentaminen oli aloitettu jo vuonna 2004.

Työtä tehty usean sukupolven ajan

Käytännössä käyttölupahakemus kokoaa yhteen työn, jota on tehty usean sukupolven ajan geologiasta tekniikkaan, turvallisuusanalyyseista viranomaisyhteistyöhön. Työ- ja elinkeinoministeriön mukaan hakemus koskee laitosta, jonka on tarkoitus olla käytössä vuosikymmeniä, ja loppusijoitustoiminnan on arvioitu jatkuvan aina 2120-luvulle asti. Jo tämä kertoo, ettei kyse ole tavanomaisesta teollisesta lupaprosessista, vaan yhteiskunnallisesti ja teknisesti poikkeuksellisesta kokonaisuudesta.

Yksi suurimmista työpaketeista on ollut tutkimus- ja turvallisuustyö. Käytännössä turvallisuuden todentaminen on vaatinut Olkiluodon kallioperän syvällistä tutkimusta, loppusijoituskonseptin eri esteiden – kallion, bentoniittisaven ja kapselin – toimivuuden varmistamista sekä sen osoittamista, että kokonaisuus kestää pitkän ajan kuluessa.

Turvallisuustyö ei myöskään rajoitu pelkkään teoriaan. Hakemuksessa ja sen liitteissä on pitänyt kuvata, miten kapselointi- ja loppusijoituslaitos rakennetaan, miten sitä käytetään, miten kunnossapito järjestetään ja miten laitoksen henkilöstö kykenee toimimaan turvallisesti. Säteilyturvakeskuksen rooli korostaa työn vaativuutta: viranomainen voi puoltaa käyttöluvan myöntämistä vain, jos se arvioi laitoksen turvalliseksi sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä.

Hakemuksen eteen tehty työ näkyy myös betonissa, teräksessä ja kalliossa. Käyttölupaa ei ole voitu valmistella paperilla erillään todellisesta laitoksesta, vaan rinnalla on edennyt vuosien rakentamis- ja käyttöönottotyö.

Paljon työtä myös käytännön operoinnin puolella

Paljon työtä käyttölupahakemuksen taustalla on ollut myös käytännön operoinnin puolella: ei riitä, että ratkaisu on suunniteltu, vaan sen on toimittava todellisessa käyttöympäristössä. Samalla on rakennettu toimitusketjuja, valmisteltu komponenttihankintoja ja sovitettu yhteen maanpäällisen ja maanalaisen laitoksen toimintaa.

Vähintään yhtä merkittävä työ on kohdistunut organisaation valmiuteen. Käyttölupa ei koske vain rakennuksia ja teknisiä järjestelmiä, vaan myös sitä, onko organisaatio valmis aloittamaan toiminnan turvallisesti.

Posiva kertoi vuonna 2025 aloittaneensa loppusijoituslaitoksen koekäytön, tosin vielä ilman oikeaa käytettyä polttoainetta. Koekäytössä testataan sekä laitteiden että organisaation toimivuutta. Samalla tuotantovaiheen organisaatiorakennetta uudistettiin, operaattoreita rekrytoitiin ja henkilöstön tehtäviä järjesteltiin uudelleen.

Taustalla on ymmärrys siitä, että ensimmäisenä maailmassa käynnistyvä loppusijoituslaitos tarvitsee paitsi teknistä osaamista myös vahvaa turvallisuuskulttuuria, selkeää johtamista ja toimintamalleja, jotka kestävät viranomaisarvioinnin. STUK onkin korostanut arvioivansa aiempaa tehostetummin Posivan organisaation valmiutta aloittaa laitoksen käyttö. Se kertoo, että käyttölupahakemuksen eteen tehty työ on ollut yhtä paljon ihmisissä ja toimintatavoissa kuin rakenteissa ja dokumenteissa.

Valtava työ

Juuri aineiston laajuus kertoo ehkä kaikkein konkreettisimmin työn määrästä. STUK on todennut, että käyttölupahakemuksen käsittely on edennyt kokonaisuutena hyvin, mutta aineiston laajuus, pyydetyt päivitykset ja Posivan tekemät tekniset muutokset ovat pidentäneet arviointia. Viranomaisen mukaan lausunnon valmistuminen on riippunut siitä, milloin kaikki turvallisuusarvion tekemiseen tarvittava aineisto on ollut käytettävissä.

Kun puhutaan ensimmäisestä laatuaan olevasta loppusijoituslaitoksesta, myös lupahakemuksen on kestettävä poikkeuksellisen kova tarkkuus.

- Luvan myöntämisen lähestyessä pitää nyt sanoa, että olo on tyhjä. Vallitseva tunne on helpotuksen tunne, vaikka työ tietysti jatkuu, ja alkavat uudet haasteet, Myllymaa sanoo.

- Ilo tulee siitä, että vaikka on itse ollut vain pieni osa tätä kaikkea, tietää olevansa pitkän polun päässä. On etuoikeutettua päästä näkemään, että laitos lähtee käyttöön. Aika paljon on niitä, jotka eivät ehtineet tähän vaiheeseen.

Kun kysytään, paljonko työtä Posivan käyttölupahakemuksen eteen on tarvittu, lyhyt vastaus on: valtavasti. Kyse ei ole vain yhden hakemuksen kirjoittamisesta, vaan vuosikymmenten mittaisesta yhteisestä ponnistuksesta, jossa tutkimus, rakentaminen, tekninen kehitys, turvallisuuskulttuuri, koekäyttö ja viranomaisvuoropuhelu on viety rinnakkain eteenpäin.

Siksi käyttölupahakemusta voi hyvin kuvata pisteenä, johon on koottu yksi suomalaisen energia- ja teollisuushistorian pitkäjänteisimmistä työrupeamista.

Teksti: Pasi Tuohimaa